Yksi kausi on jälleen takana ja hieman voisi kertailla mitä sitä tulikaan tehtyä ja miten. Viiden viikon ylimenokauden aikana on saanut hieman levähtää niin henkisesti kuin fyysisesti urheilun tuomasta stressistä, jota kertyi viime vuonna enemmän kuin koskaan ennen. On saanut myös rauhassa miettiä tulevaa ja sitä millä tavoin jatkoa voisi suunnitella. Mennään kuitenkin ajassa vuosi taaksepäin ensin.

Vuosi sitten pidettiin palaveriä Ekin ja Titin kanssa ja tehtiin alustavia suunnitelmia vuodella 2011. Suunnittelimme harjoittelun etenemistä ja alustavia kisoja kesälle 2011. Harjoittelu lähti pyörimään syksyn aikana mukavasti eikä ongelmia ollut jaksamisen eikä motivaationkaan kanssa. Syksy menikin mukavasti urheilun merkeissä. Nopeasti löytyi hyvä tatsi treeneihin ja se alkoi näkymään melko nopeasti. Uinti oli se ykkösjuttu, jota lähdettiin hiomaan, koska olihan se tiedossa että se uinti on ollut se mistä homma kirraa eniten. Olympiamatkaa jos meinaa kisata uinti on se joka merkitsee paljon, jos et ui kovaa et pääse pyöräryhmään ja menetät samalla mahdollisuudet kamppailla hyvistä sijoituksista. Uintia oli, ja kyllähän se tuotti tulosta.

Syksyn aikana päätin, että lähden opiskelemaan toista amk-tutkintoa. Valmistuin fysioterapeutiksi 2010, mutta kovasta yrityksestä huolimatta en saanut töitä, eikä työttömänäkään ollut mukava olla. Joten opiskelu oli paras ratkaisu siihen tilanteeseen. Sairaanhoitajaksi lähdin sitten opintoja jatkamaan. Tammikuussa koulu sitten alkoi ja opiskelijan arki siinä samalla. Jokainen joka on opiskellut ja elänyt opintotuen turvin, tietää mitä on sinnitellä vajaalla 500 eurolla kuukaudessa. EI HELPPOA! Taloudellisen tilanteen pakottaman tein siis myös töitä uimahallilla uinninvalvojana, joka on ollut minulle monesti pelastava asia kun tili on näyttänyt nollaa. Kevään aikana siis opiskelin, tein töitä uimahallilla ja lisäksi valmensin Kuopion triathlonkoulussa, tein yksilö valmennuksia ja satunnaisesti ohjasin erilaisia ryhmiä. Päivät olivat siis aika täyteen ahdettuja kevään aikana. Moni varmaan miettii miten ne urheilut, no ne omat urheilutkin sain mahdutettua mukaan päiviin. Työtähän kaikki tämä teetti, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Elämiseen tarvitsee rahaa, vuokra ja laskut pitää maksaa joka kuukausi ja sitten olisi hyvä myös syödäkin välillä muutakin kuin kaurapuuroa. Kevät oli todella raskas ja se alkoi kyllä vähitellen kesän alla näkymään, ja ikävä myöntää ensimmäistä kertaa elämässä urheilemiseen ei meinannut löytyäkään motivaatiota. Monesti tuntui todella raskaalta laittaa lenkkareita jalkaan, pulahtaa altaaseen ja nousta pyörän selkään. Tuntui oikeasti siltä, että mikä järki tässä hommassa on, kun on vaan niin puhki lähes koko ajan. Motivaatio oli monesti aika pohjalukemissa. Motivaatio ei ainakaan kasvanut, kun sain kuulla kuinka triathlonliitossa oltiin keskusteltu urheilijoiden asioista. Monien muiden joukossa, minut oli luokiteltu LOPETTANEEKSI! En vieläkään voi käsittää mistä nämä puheet olivat kantautuneet liittoon saakka. Olin tekemässä parasta harjoituskauttani ja kehitys oli ollut koko talven ajan nousujohteinen, joten olin melko loukkaantunut näistä puheista. Tämäkin uutinen lisäsi vielä motivaation uupumista koko hommaan. Taloudellista tukea en ole koskaan odottanutkaan saavani, mutta olisi kiva saada edes muuta tukea ja ainakin kannustusta, on kuitenkin kyseessä aika raskas laji ja Kuopion alueella harjoitteleminen on ollut pari viime vuotta aika yksinäistä.

Kesän koittaessa urheilijan tulisi olla ihan täpinöissään tulevasta kisakaudesta, onhan sen eteen tehty paljon töitä talven aikana ja silloin on aika näyttää mitä on tullut tehtyä. Minulle kesän tulo ei ihan tuntunut tuolta, talvella tehdyt suunnitelmat kisoista jouduttiin perumaan kaikki taloudellisen tilanteen vuoksi. Ei vain oman kukkaron sisältö riittänyt kisamatkojen rahoittamiseen. Fiilikset olivat aika pohjalla, tuntui tosi kurjalta, sillä töitä olin tehnyt ihan valtavasti ja lähes kaikki piti perua! Taas tuntui, että mikä järki tässä on, kaamea työ ja mitä varten? Titi on monesti kesän aikana todennut että onneksi oli Ranskan kisat, ja niinhän se on, ne pelasti paljon kesän aikana. Sain hyviä kovia kisoja SM-kisojen lisäksi.

Kesä meni paremmin kuin hyvin. Kolme Suomenmestaruutta, EM-kisoissa 6.sija ja lisäksi Ranskan 2-liigassa hyviä sijoituksia. Tyytyväinen voi olla kauteen ja tulokseen. Kovan työn olen tehnyt ja kamppaillut todella motivaation kanssa koko kauden ajan. Jostakin sen aina kaivoin. Valmentajien kannustus oli todella tärkeää ja harjoituksien mukanaan tuoma kehitys, urheilija saa aina lisää pontta, kun näkee harjoittelun tuloksen, ja se antoi minulle paljon viime vuonna. Kiitos kaikille tukeneille, olette olleet korvaamattomia kun on ollut raskasta ja usko on meinannut loppua tähän hommaan. Iso kiitos!

Ajatuksia en ole uhrannut juurikaan viime viikkojen aikana urheiluun, sillä on ollut paljon muuta tekemistä. Tulevan viikon aikana katsotaan tulevaa ja mitä se pitää sisällään. Siitä lisää sitten myöhemmin..

Mukavaa syksyä ja treeni iloa kaikille!

Kausi on nyt minun osalta ohi ja viimeinen kisareportaasi tulee kolmesta kisasta. Alkuun lyhyesti pitkän matkan Em-kisasta Tampereelta. Startti pamahti viileässä sunnuntai aamussa klo 6:53. Uintiin lähdin tekemään omaa suoritusta heti alusta asti, sillä harjoituksissa vauhdit olivat olleet hyvät ja tiesin, että hyvällä uinilla osuus menee ihan mallikkaasti. No kuinkas kävikään.. Uinti oli takkuista heti alusta lähtien, uintia haittasi aika suuresti se, etten juurikaan nähnyt poijuja. Suunta oli tiedossa, mutta aika hakuammuntaa oli sunnistaa lyhintä reittiä kaukaiselle poijulle. Kauhoin kuitenkin  4km matkan tuntiin. Pyörän otin alkuun aika varovasti omaa rytmiä hakien ja kohmeisia jalkoja sulatellen. Eka kierros siinä menikin ja oikeastaan sen jälkeen vasta pääsin ajamaan. Tasaisesti ajoin loppu matkan ja juoksuun lähdin yhdeksäntenä. Juoksu oli alkuun aika hirveää, ihan kuin ei olisi ikinä juossutkaan. Jalat tuntuivat huonoilta ja akillesjänteistä tuli sellaista viestiä ettei ole ikinä ennen tunne ollut sellainen. HUH! Juoksu kuitenkin lähti parantumaan muutaman hölkkkäkilometrin jälkeen ja sittenpä laitoin vaan jalat rullaamaan tasaiseen tahtiin. Maalissa olin sitten kuudes.

Siten Ranskaan ja 2-liigaan finaaliin. Paikkana Saint Syr ja matkana normaaliin tapaan sprintti. Kisa oli hieman arvoitius, sillä en ollut tehnyt kunnon harjoitusta pitkän matkan jälkeen. No.. Uinti oli kuten aina aikamoista tappelua, mutta ihan hyvin siitä selvisin porukan mukana. Pyöräilyyn lähdin vain yksi ajatus mielessä: Kärki kiinni! Sain kuin sainkin jalat toimimaan hyvin heti pyöräilynnalusta asti. Kärki oli kiinni 6km kohdalla ja siiinäpä sitten ajettiin ryhmässä loppumatka. Juoksuun lähdin muiden mukana ja juoksu oli ihan mukavan tuntuista ja rentoa. Ohitin juoksu osuudella kaksi ja maalissa olin viides. Joukkue oli kisan neljäs ja kokonaistuloksissa sijalla 3. Tavoite siis täyttyi kesän osalta. Podiumpaikka!

Kisakausi päättyi duathlonkisaan Nancyssä. Joukkue halusi minut kisaan, sillä heillä oli tavoitteena nousta 2-liigasta 1 liigaan. Lähdin varovaisesti liikkeelle ekaan juoksuun, koska aikataulu sekailujen vuoksi en juurikaan kerennyt lämmitellä. Juoksin ja seurasin mitä muut tekevät. Juoksu alkoi rullata ja tein eroa muihin ekan juoksun loppumatkalla. Pyörään lähdin yksin keulilta ja ajoin koko matkan yksin. Reitti oli helppo ja vauhdikas. Eroa muihin tuli 3 min ja viimeiseen juoksuun lähdin rennon kovaa. Voitto tuli ja joukkuea nousi 1-liigaan duathlonissa :)

Tänä vuonna Olympimatkan Suomen mestaruuksista kisattiin Kuopio Triathlonin yhteydessä. Kuopion kisat ovat olleet vuosittain todella hyvät kisat eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Mikäpä sen parempi paikka kisata kuin oma kotikaupunki ja tutut maisemat :) Muutoksia oli tullut edellisvuosiin sen verran, että uinti- ja pyöräreitit olivat kokeneet uudistuksia. Ennakkoon launatain kisasta oli tulossa kotimaiseksi kisaksi hyvä tasoinen, sillä ilmoittautuneiden joukossa oli venäläisen ja ruotsalaisen lisäksi Lontoon olympilaisiin tähtäävä Kaisa Lehtonen. Harmittava Kaisan sairastuminen paria päivää ennen kisaa jätti hänet kuitenkin pois lähtöviivalta.

Sitten itse kisaan. Uinti oli kahtena 750m lenkkinä ja lähtö oli rannalta. Alkuun sain hyvän vauhdin päälle ja uinti tuntuikin ihan rennolta, mutta sitten tapahtui jotain jota piti hieman kisan jälkeenkin miettiä. Kädet sanoivat sopimuksen irti ja jalat edessäni katosivat käsieni ulottuvilta. No eipä auttanut jäädä märehtimään tilannetta vaan keskittyä vaan tekniikan kautta rentouden hakemiseen. Onneksi eroa ei sitten tullutkaan niin kauhean paljoa ja pyöräilyyn lähdin takaa-ajo asemissa luottavaisena omaan pyöräkuntooni. Jalat toimivat hyvin ja sain edelle ehtineen Suvin kiinni aika nopeasti. Yhdessä sitten laitettiin ketjuakireelle ja saavutettiin varsinainen pääjoukko kolmannen kierroksen alussa. Venäläinen ajoi vielä edessä ylhäisessä yksinäisyydessään (tai monien silmät ovat nähneet kyllä jotain aivan muuta), eikä hänen kiinni ajaminen olisi tuonut mitään vastaavaa hyötyä.  Ryhmässä sitten ajeltiin loppuun asti. Välillä ajo oli ihan hyvää ja välillä vähän passailua. Osittain ajamiseen vaikutti kaatosade, joka alkoi kolmennella lenkillä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja hieman sai olla varuillaan, ettei satu mitään. Täytyy kyllä sanoa, että pyöräreitin kortteliosuus oli aika vaarallinen vesisateen vuoksi ja läheltäpiti tilanteitakin tuli muutamia. Juoksun vaihtoon tultiin porukassa ja oma vaihto meni kyllä ihan puihin, sillä epähuomiossa juoksin pyöräni kanssa väärään välikköön. Nopeasti tajusin erheen ja sainkin lenkkitossut jalkaan ja eikun tossua toisen eteen. Juoksu lähtikin mukavasti liikkeelle ja ohitin vaihdossa edelle ehtineet aika nopeasti. Loppu juoksu olikin rennon kovaa ilman puristelua. Suomen mestaruus tuli ja tälle kesälle siis tripla.

Katseet on jo siirretty reilun viikon päästä kisattaviin pitkän matkan EM-kisoihin. Kunto tuntuu olevan hyvä, joten mielenkiinnolla odotan tulevaa kisaa :)