Voidakseen ponnistaa korkealle on käytävä kyykyssä. En olisi vielä vuodenvaihteessa osannut uneksiakaan, miten hyvässä vauhdissa ollaan helmikuun lopussa. Triathlon tuntuu kasvavan kovaa vauhtia ja märkäpukuja on myyty hyvin, vaikka elohopea on  lähennellyt kolmeakymmentä lähes koko kuukauden. Tuleva kausi tuleekin olemaan todella mielenkiintoinen. Tulevana kesänä SM-mitaleista on vihdoinkin kamppailemassa myös uusia nuoria kasvoja. Kauden aikana saadaan jo tuntumaa toteutuuko Kaisa Lehtosen olympia haave ja siten Suomen ensimmäinen triathlonisti olympialaisiin. Kaikkein parasta kuitenkin on, että triathlon on saavuttanut suuren suosion harrastajien parissa ja kilpailija määrät ovat kovassa kasvussa.

On sunnuntai ilta ja istun mukavasti nojatuolissa. Tätä kirjoittaessa päässä on monenlaisia ajatuksia. Hieman pelottaa kirjoittaa tällainen teksti ja julkaista se kaikkien luettavaksi. Verottaja on jättänyt konkurssihakemuksen, mutta silti ajatuksissa pyörii suuria kasvusuunnitelmia. Mutta tämä ei suinkaan ole viimeinen kirjoitus, vaan uuden alku. Miten tähän on tultu ja miten täältä noustaan. Antakaas kerron koko tarinan.