Finntriathlon 2011 Joroisilla jää minun mieleeni kisana, jossa kova työ ja periksiantamattomuus palkittiin Suomen mestaruudella. Tätä hetkeä olen odottanut monta vuotta ja harjoitellut päämäärätietoisesti uskoen omaan tekemiseen ja siihen, että minullakin on mahdollisuudet voittaa ja saavuttaa vielä kilpaurheilijana menestystä tässä hienossa lajissa, triathlonissa. Itseni lisäksi minun menestysmahdollisuuksiin uskovia ei ole ollut kuin muutamia. Kiitos kaikille heille, jotka ovat olleet tukena ja kannustamassa!Kiitos valmentajilleni, jotka ovat tehneet paljon töitä valmennuksessa ja ovat kannustaneet kun muualta on tullut negatiivissävyisiä kommenteja minusta urheilijana. Kevään mittaan jopa huhuja minun urheilujen lopettamisesta kantautui korviini. Ihmettelin tätä itsekin, eikä fiilikset ainakaan nousseet näiden asioiden myötä! Mutta periksi en ole antanut! Ja tiesin Joroisille lähtiessäni, että pystyn kamppailemaan voitosta mikäli kaikki menee hyvin eikä suurempia ongelmia tule kisan aikana. Luottoa antoi 10 päivää ennen kisaa tekemäni todella tärkeä viimeistely harjoitus. Pitkää pyörää, jossa mukana kilpailuvauhtisia pätkiä ja juoksua päälle kisavauhtia kovempaa. Mukana harjoituksessa oli kestävyysurheilussa kaikenkokenut Kimmo Laukkanen. Hänen kanssaan olen urheiluvuosieni aikana saanut tehdä monia hyviä harjoituksia. Kimmon sanat ja opit ovat antaneet luottoa omaan tekemiseen ja viimeistely harjoituksen parasta antia oli ehdottomasti lause "Tyttö oot kunnossa!" Kun Kimmo sanoo jotain, uskon kyllä häntä, sillä Kimmo ei tunnetusti kaunistele vaan sanoo asiat niin kuin ne ovat (kannattaa lukea blogia tv hart ;)). Kiitos Kimmolle vielä tuosta lenkistä.
Sitten itse kisaan..Klo 5:00 kello soi, ulkona satoi kaatamalla vettä ja puut heiluivat tuulessa edetakaisin. "Voi luoja, mikä sää" , ajattelin. No eipä siinä auttanut jäädä voivottelemaan, kamat kasaan ja kisapaikalle. Valvatuksella oli odottava tunnelma, kun 650 triathleettia oli laittamassa vaihtoalueella omaa paikkaansa valmiiksi kisaan. Itsekin hieman hermoilin ja katselin kelloa jännittyneenä. Märkäpukua päälle vetäessäni enin jännitys poistui ja aika luottavaisena lähdin kohti tulevaa starttia. Uintiin lähdin Merjan vierestä ajatellen, että siinä on oiva paikka uida, sillä onhan Merja tunnetusti todella hyvä uimari. Uinti lähtikin hyvin liikkeelle ja sain tosi hyvän rytmin omaan uintiin heti ensi vedoista lähtien ja keskityin vaan koko uinnin ajan pitämään rentoa vetoa päällä ja se onnistui loistavasti. Rantauduin toisena naisena reilun minuutin Merjan jälkeen ja silloin tiesin, että nyt on hyvä lähteä ajamaan. Eki huuteli rannalta vielä ennen pyöräilyä, että maltilla aloitus ja niin tein. Hain pyöräilyyn sopivan rytmin ja laitoin jalat pyörimään. Kimmolta saatuja ohjeita noudattaen ylämäet taittuivat "tanssien" ja alamäet jalkoja pyörittäen. Viimeisille kilometreille passasin hieman vauhtia, sillä olihan edessä vielä kolmas osuus, 21 km juoksu.
Juoksuun lähdin Merjan perään 50 sekuntia. Juoksu tuntui hyvältä ja sain aika nopeasti hyvän rennon rullauksen päälle. Saavutin Merjan muutaman kilometrin jälkeen ja loppujuoksun vain pidin tasaisen vauhdin päällä. Ajatuksissani sanoin itselleni vain, ettei tarvitse puristaa ei tarvitse mennä kovempaa. Vasta viimeisen kahden kilometrin kohdalla uskalsin ja annoin itselleni luvan ajatella, että tämä kisa on minun, minä taidan voittaa! Voittajana ollaan vasta maalissa, ei puolivälissä kisaa ja tiesin, että lopussakin voi vielä tapahtua jotain mitä ei toivoisi. Maalissa tuntui aika uskomattomalta, minä oikeasti voitin!! :) Sprinttimatka voitto oli hieno juttu, mutta puolimatkan aika upeeta! Tämä oli tärkeä voitto minulle itselleni!
Seuraavaksi kisaan tulevana lauantaina Ranskassa joukkuekisassa ja sen jälkeen onkin jo Kuopio triathlon ja olympimatkan SM-mittelöt. Ja Tampere EM.. :)
Onnittelut kaikille Joroisissa kisanneille, kaikki me ollaan voittajia!! :)
